Maaliskuu suomalaisessa seurassa

Helmikuun reissujen jälkeen maaliskuussa oli vuorossa Tokiossa kiertelyä Suomen vieraiden kanssa. Helmikuun vika päivä täti tuli talvilomaansa Tokioon viettämään. Reilun viikon ajan pääsin sit leikkimään turistiopasta/tulkkia tädilleni. Vihdoin tuli käytyä myös monessa "pitää joskus käydä" paikassa. Tokion kansallismuseoon en ois ainakaan saanut yksinään lähdettyä. Sky treessa (maailman korkein torni) kävin myös ensimmäisen kerran. Tädin kanssa mietittiinkin, että pitäis oikein kunnolla ruveta korkeimpia rakennuksia alkaa keräämään, ku ollaan molemmat käyty ny sekä maailman korkeimmassa rakennuksessa (Burj Khalifa Dubaissa) sekä korkeimmassa tornissa. Uusien paikkojen joukossa oli myös mm. Kamakura, kaupunki parin tunnin junailun päässä meidän majapaikasta. Kamakura on Japanin yksi "tärkeä perintökohde", jossa oli paljon temppeleitä. Ja turisteja. Ja no olihan meno vähän erilaista kuin Tokiossa. Käytiin Tokiossa sitten myös keisarillisen palatsin Itäisessä puutarhassa (koska se on ainoa osa, mikä yleisölle auki), jossa jo maaliskuun alussa pari kirsikkapuuta kukki.

En nyt rupea koko viikosta tänne koostetta kirjoittamaan, mutta jos nyt jotain pääpointteja vois viel mainita. Kabuki-teatterissa (vanha japanilainen teatterimuoto) käytiin 20 minuutin pätkä kattomassa ja oltiin yhtämielisiä, että sepä se riittikin (oikeasti esitykset kestää monta tuntia).  Koko viikko syötiin hyvin ulkona, ja ruokapaikkojen ja kahviloiden hintataso oli hieman korkeammalla kuin yleensä, mitä käyn. Toisaalta kalliimpiin paikkoihin kaverit ei olis lähtenykään. Toisaalta, esim Sky Treen kahvilan näköalat oli kyllä hintansa väärtikin. Sit yksi saavutus oli se, että sain tädinkin karaokeen, jopa kaks kertaa! Viikko tädin kanssa vierähti nopeasti ku oltiin joka päivä aamusta iltaan liikenteessä. Pari kuvaa viel kyseiseltä viikolta:

Saatettuani tädin takas Suomeen menevään koneeseen lensin itse Osakaan, Japanin kolmanneks suurimpaan kaupunkiin. Valitettavasti onnistuin tädin vierailun vikoina päivinä sairastumaan flunssaan, joten en ihan saanut viikosta Osaka/Kioto-akselilla kaikkea irti. Ensimmäistä kertaa olin siis yksinään reissussa. Hostellilla onnistuin kuitenkin tutustumaan uusiin tyyppeihin, joiden kanssa yhtenä iltana käytiin baarissa ja toisena iltana karaokessa. Osakan nähtävyyksiä en sitten niin hirveästi jaksanu kierrellä, ku flunssaisena mieluummin lueskelin hostellilta löytämiäni kirjoja. No kävin sentään kuvan Osakan linnasta nappaamassa.

Yhtenä päivänä tein sit päiväretken Naraan, joka on kuuluisa vapaana liikkuvista peuroistaan. Tosin kun olin jo Miyajimalla peuroja nähnyt ei ne ollut niin iso juttu. Kuitenkin pienempänä kaupunkina Nara oli sympaattisempi. Osakan ongelmana siis oli se, että kun jo asuu Tokiossa, ei Osakalla ole paljoakaan uutta tarjottavaa.

Osakasta matkasin sit tunnin verran Kiotoon, joka on ns. Japanin kulttuuripääkaupunki. Temppeliä ja pyhäkköä taas riitti toisensa jälkeen, mutta tykkäsin Kiotosta tunnelmaltaan vähän enemmän kuin Osakasta. Tosin sää ois voinut olla parempikin, sateessa nähtävyyksien kiertäminen on mälsää. Mutta onnistuin taas hostellilla juttelemaan yhden intialaisen tytön kanssa, jonka kanssa sit käytiin karaokessa ja syömässä. Tulipahan ainakin todistettua, että yksin matkaaminenkin onnistuu ihan hyvin.

Kiotosta Tokioon palasin Shinkansenilla (luotijunalla), koska olin laiska enkä jaksanut viettää kahdeksaa tuntia bussissa kahden tunnin junailun sijaan..

Viikonlopun verran reissusta palautumista, ennen kuin sain taas vieraita Suomessa. Tällä kertaa kaksi jo ala-asteaikojen kaveria Joensuusta tuli Tokioon 10 päivän visiitille. Sinänsä hyvä ku tädin kanssa olin jo kiertänyt  ja eksyillyt monessa paikassa, niin turistioppaan homma sujui tällä kertaa paljon mallikkaammin, ku tiesin missä näkemisen arvoiset paikat oli. Hieman tuli taas toistoa maaliskuun alun kanssa, mutta käytiin myös paikoissa, minne ei tädin kanssa eksytty. Tyttöjen kanssa kävin mm. Disney Seassa päivän kiertelee. Päätin myös, että tää oli ny vika kerta Disneyn huvipuistoissa Tokiossa, vaikka siellä hauskaa onkin nii, rahaa palaa aika lailla (pelkästään lippu sisään 6200 jeniä, n.45 e). Disneyssä käytiin myös syömässä kunnolla, oikein kolmen ruokalajin päivällinen. Huvittavinta oli kun meidän tarjoilija antoi meille mikkitarrat, joiden takapuolelle oli kirjoittanut tervehdykset. Hieman jäi mietityttämään, että kuuluuks se heidän työnkuvaan vai tekeeks he noin sillo ku huvittaa... Mutta ihan kiva yllätys oli.

Tyttöjen kanssa tuli kans shoppailtua enemmän, joten loman loputtua rahat alkoi olla jo aika vähissä. Raahasin tytöt kans karaokeen ja alkuhämmennyksen jälkeen meni ihan hyvin. Se jäi harmittamaan, ettei sushia missään vaiheessa käyty syömässä. Onneks sentään säät suosi, pari t-paita päivää oli ja vain yksi sateinen. Viimeinen päivä otettiin vähän rennommin ja käytiin Uenon eläintarhassa.

Olin totta kai iloinen, että näki tuttuja kotiseudulta ja tuli vihdoin paremmin kierrettyä Tokiota. Suomi-tuliaiset oli kans plussaa (näkkäri! salmiakki! suklaa!). Toisaalta, siinä vaiheessa ku tytöt lähti olin ihan töötti. Kahden kuukauden lomailun jälkeen tuntui siltä, että vielä parin viikon loma ois tarpeen. No onneks viel olikin lomaa jäljellä.

Joka tapauksessa siis, oli tosi jännää jotenkin seilata pitkin Tokiota tuttujen kanssa, jotka eivät koskaan ennen ole käyneet Japanissa eivätkä kieltä ymmärrä. Kun on jo puol vuotta Japanissa asunut, sitä joitain asioita ajattelee itsestään selvyyksinä. Outoa tulla takas Suomeen ku ei voikaan mennä kauppaan ihan mihin kellonaikaan tahansa...

Tästä päivityksestä on tullut aikamoinen sillisalaatti, mutta niin oli kyllä miun maaliskuukin. Päällimmäisenä lomasta jäänyt mieleen se, että se tuli ainakin tehokkaasti käytettyä. Ei voi sanoa, että ois mennyt aika sohvalla makoillessa. Joten nyt voin hyvillä mielin ottaa kevätlukukauden rennommin..