Sumoa ja karaokea

Mitä enemmän miulla on aikaa, sitä vähemmän saan aikaiseksi. On tullut huomattua. Just nyt kun  vikat viikot on ollut täynnä kokeita, raporttien deadlineja ja esitelmiä, niin oon sit keksiny kaikkea muuta mahdollista (kuin opiskelua) tekemistä vapaa-ajalle.  Leipzigin kurssikaverin Alisan kanssa kävin pari viikkoa sitten Kawasakissa, joka on junalla alle tunnin matkan päässä asuntolalta. Kawasakissa oli ulkoilmamuseo, jossa oli vanhoja japanilaisia taloja yms. Oli hyvä ilma, eikä ois kyll uskonu, että tammikuu on. Kawasaki itsessään oli aika pienkaupunkimainen ilmapiiriltään, ja tykkäsin kyllä, ku vähän pääs eroon Tokion ihmismassoista.  Alisan kanssa näin myös seuraavana viikonloppuna, tällä kertaa pizzan merkeissä. Ensimmäisen ravintolapizzan söin Japanissa ja ihan hyvää oli. Hieman alkaa välillä kyllästyttää japanilainen ruoka, niin ihan kiva syödä jotain tuttua vaikka en niin pizzan ystävä ookaan. Istuttiin sit kyseisessä ravintolassa Alisan ja Julian (Leipzigin yliopistossa opiskeli japania, mutta oli juuri silloin Japanissa vaihdossa, ku minä olin Leipzigissa)kanssa noin neljä tuntia. Pitkästä aikaa pääsin saksaa puhumaan, ja onnistuihan se vielä ihan ok. Ravintola/kahvila oli myös hyvä, ku 250 jenillä (vajaa 2 euroa) sai aterian yhteydessä juomabuffetin, eli mehua, limua ja kahvia saatiin juoda rajattomasti sen neljän tunnin ajan. 

Kawasaki

Sitten olen käynyt tässä välissä jo kaksi kertaa karaokessa tyttöjen (Katja, Mira, Ninni) kanssa.  Ihan tossa meidän läheisellä juna-asemalla on suht halpa karaokepaikka, esim. arkipäivänä päiväsaikaan 770 jeniä (alle 5 euroa) 19.00 asti illalla. Japanilainen karaoke eroaa siis suomalaisesta aika lailla. Nimittäin Japanissa saa oman pienen boksin, missä voi sit porukalla laulaa. Ja ainakin tuossa kuului mehut, limut, kahvit taas hintaan, joten ei mitenkään paha.  Innostuttiin sitten heti ekan kerran jälkeen menemään seuraavalla viikolla ja huomattiin sit, että illalla tosiaan yli puolet kalliimpaa. Mutta hauskaa oli! Ongelmana tietty on, että tuntemieni japanilaisten laulujen määrä on rajallinen, ja englanninkielisten laulujen tarjonta on vaihtelevaa. Mutta eiköhän se tästä, kohan tarpeeks käy, nii ala olla laulut hallussa. 

Tällä viikolla sitten heti maanantaina onnistuin nyrjäyttämään nilkan rappusia alas tullessa. Ja koska oli just tunti alkamassa annoin nilkan sit olla vaan ja vasta illalla kotia tultua pidin koholla ja kylmässä.  Seuraavana päivänä nilkka oli sit turvonnu ja arka, joten yliopiston lääkärille yritin mennä. Sairaanhoitajalle ku asiani ilmoitin oli hän heti passittamassa minua läheiseen sairaalaan (lääkäriasema?), jotta lääkäri voisi tutkia jalan, ottaa röntgenin yms. Ihmettelin vähän, että miks ihmeessä tähän ny röntgeniä tarvitaan? Ei se murtunu oo, kyll mie ny sen tietäsin. Kuitenkin nilkutin sit kyseisellä lääkäriasemalle, huomasin , että jonossa varmaan kolkyt ihmistä. Ei kiitos, tunnin päästä pitäis olla tunnilla. Joten nilkutin takas yliopiston hoitajan luokse, joka sit pienen suostuttelun jälkeen sitoi miun jalan sideharsolla (varmaan ei siks halunnu laittaa, ku ei yksinkertaisesti osannu..) Ja mietin sit ulos kävellessä, että miks ihmeessä yliopistolla pitää olla jotain terveyspalveluita, jos se tarkoittaa sitä, että opiskelijat vaan passitetaan muualle.  Mutta joo, jalka alkaa olla parempi, mitä ny juokseminen saa viel vähäks aikaa jäädä.

Tiistaina tosiaan sitten iltapäivän kulttuurikurssin kanssa mentiin kattomaan sumoa ja oli mielenkiintoista nähdä ihan paikan päältä. Sumon jälkeen sitten  viel palasin yliopistolle, jossa  harjoiteltiin meidän keskustelukurssin ryhmän kanssa seuraavan päivän esitystä varten. Ensimmäistä kertaa tuli yliopistolla hengailtua melkein kymmeneen illalla. Keskiviikkoaamukin meni esitysharjoituksissa, ku aina joku ei päässy paikalle. No lopulta kyseinen esitys meni ihan ok, mutta pääasia oli, että pääsin esityksestä, ryhmästä ja kurssista eroon. Ensi viikolla ois viel kurssin vika tunti, mutta en aio mennä, ku ei oikein natsaa sen opettajan kanssa.  Torstaina olikin sit jo parin kurssin vikat tunnit ja tänään kans vikat tunnit ja loppukokeet. Niin se vaan syyslukukausi on melkein ohi. Onhan tätä jo odotettukin. Mitä ny viel ois pari esitelmää ja koetta jäljellä, ens torstaina ois sit ihan viho viimeinen.