Pohjoisen reissu kesti 9 päivää. 5 niistä vietimme huonekaverin kanssa Hokkaidon saarelle ja neljä päivää meni junaillessa takaisin Tokioon. Miun matkatavara näkyy allaolevassa kuvassa: kevyesti liikenteessä. Siinä missä miun reppu ja laukku yhteensä painoi 5-6 kg. Huonekaverin matkalaukku painoi sen 10 kg + reppu. Jokainen tyylillään.
Joka tapauksessa Hokkaidon jätimme taaksemme 27.12., jolloin viiden tunnin junamatkan aikana pysähdyimme muun muuassa Kanita- nimisessä paikassa. "Kani" tarkoittaa rapua, joten asemalta löytyi tällainen asetelma:
Kyseisellä paikkakunnalla ei tuntunut muuta olevankaan kuin asema ja yks pikku kauppa. Kanitan jälkeen saavuimme Aomorin prefektuuriin ja Hirosaki-nimiseen kaupunkiin, joka toi jollain tapaa mieleen Joensuun. Kaikissa vierailemissa pikkukaupungeissa yllätti ihmisten vähyys. Ja etenki se, miten selkeästi väestö on vanhempaa. Oikeasti tuli huomattua, että Tokiossa asuminen vääristää kuvaa Japanista. Reissussa myös ensimmäistä kertaa aattelin, että ehkä Japanissa sittenkin on paikkoja, missä voisin kuvitella asuvani.
Hirosakin jälkeen vuorossa oli Morioka, astetta isompi kaupunki, mutta ei siltikään mikään metropoli. Tässä vaiheessa kaupungit alkoi jo muistuttaa jo toisiaan. Merkittävimmäksi tapahtumaksi Moriokassa jäi se ku käytiin Maggien kaa karaokessa (Japanissa siis karaoke tarkoittaa sitä, että saa omassa huoneessa laulaa keskenään) . Mie ekaa kertaa Japanissa kokeilin ja hauskaa oli.
 |
| One Piecea katsoneet ymmärtää. |
30.12. oli sitten viimeinen matkustuspäivä. Kolmen tunnin junailun jälkeen pysähdyimme kiertelemään Sendain kaupunkia, joka oli suuri kaupunki verrattuna aiempiin. Mutta kuitenkin tykkäsin eniten ehkä just Sendaista, koska vaikka se olikin tarpeeksi iso kaupunki (ei vaikeuksia löytää kauppoja yms), mutta kaduilla oli tosi paljon puita. Kesällä varmasti tosi kaunista.
 |
| "You don't get it your way. You take it my way or you don't get the damn thing." |
Sendain jälkeen vaihdoimme junaa viis kertaa, mm. Fukushimassa (jossa pysähdys ruhtinaalliset 8 min.), ja vihdoin illalla saavuimme takas Tokioon. Reissu oli monella tapaa valaiseva. Ensinnäkin, tykkään oikeasti reissaamisesta! (ei mitään uutta siinä). Toisekseen, vaikka tullaan huonekaverin kanssa toimeen, en kyllä toiste lähde hänen kanssaan reissuun (joudun asuntollakin kuuntelemaan kun hän skypettää monta tuntia perheensä kanssa iltaisin, joten haluan kuunnella sitä vielä vähemmän ollessani tien päällä). Välillä tuntui enemmänkin, että olisin yksinään reissussa, ku huonekaverille piti älypuhelimelleen seuraa. Kolmanneksi, vaikka Tokio onkin miulle hieman liian ahdistava kaupunki, nii Japanista löytyy paljon muita jänniä paikkoja, missä käydä.
Matkakuume vain paheni entisestään tien päällä. Onneksi seuraava loma häämöttää jo heti helmikuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti