Oisko tässä vihdoin kaksi kiireisintä viikkoa pariin vuoteen ohi. Ensinnäkin, viikko sitten perjantaina tuli puhelu kv-koordinaattorilta, joka ilmoitti, että minulla olisi mahdollisuus hakea Japanin hallituksen myöntämää MEXT-stipendiä. Siinä oli vaan sellainen juttu, että ne hakemukset piti palauttaa tiistaihin mennessä. Ja miullahan sopivasti alkoi ystävänpäivän ansiosta Itellalla viiden päivän työurakka, joten jouduin sit niitä hakemuksia yöllä töitten jälkeen raapustelemaan. Halusin kuitenkin panostaa täysillä tuohon stipendihakemukseen, koska jos sen saisin, nii se opintotuen kanssa kattaisi kyllä hyvin koko vaihtovuoden kulut. Tosin kyseistä stipendiä on myös tosi vaikea saada, joten älyttömiä toiveita sen suhteen en halua ylläpitää. Lisäjännitystä tuohon hakemuksen palauttamiseen toi se, että tarvitsin myös professorilta suosituskirjeen. Ja no olen kyseistä professoria nähnyt ehkä sen neljä kertaa, joten olisi mielenkiintoista tietää, mitä hän kyseiseen suosituskirjeeseen on kirjoittanut (hän tosin pyysi sitä ennen lisätietoja minusta sähköpostitse). Toisaalta hyvä puoli siinä, että tuo MEXT-hakemus ja työ postilla osui samaan ajankohtaan, oli se, että kun olin töissä en ajatellut hakemusjuttuja ja kun olin kotona en miettinyt töitä. Joten loppujen lopuksi aika meni tosi nopeasti ja sain kuin sainkin kaiken tehtyä ajoissa. Tosin voin sanoa, että tiistai oli ehkä yksi stressaavimmista päivistä pitkään aikaan, etenkin kun järkyttävän ystävänpäiväkorttimäärän vuoksi jäin vielä tunniksi ylitöihin eli kotia pääsin vasta puoli yhdeltä yöllä.
Noh, sitten perjantaina miulla oli työhaastattelu Lintsille. Illalla. Kahdeksalta. Typötyhjässä, pimeässä huvipuistossa. Hieman oli kauhuelokuvatunnelmaa kyllä. Mutta haastattelu oli aika hauska. Ensimmäiseksi meidät (neljä tyttöä) laitettiin pelaamaan Aliasta! Oli aika rento aloitus. Sen jälkeen oli yksilöhaastattelut ja miusta se meni ihan ok. Lipunmyyjäksi siis olin haastattelussa. Kahden viikon päästä saan tietää pääsinkö. Tosin 11 tunnin työpäivät 8 euron tuntipalkalla ei oikein houkuttele, mutta olishan se parempi kuin ei mitään. Yritän kuitenkin päästä myös postille töihin, ku siellä sentään tuntipalkka ois 11 euroa. Tosin, en tiedä että jos postinjakajaks pääsen, että oisko sillo tuo tuntipalkka pienempi. Mutta joka tapauksessa päivät olisi hieman inhimillisempiä ku 11 tuntia. Ja pitäis kai kaikkialle muuallekin yrittää hakemuksia laittaa, ku eihän se mitenkään varmaa oo, että sieltä postiltakaan töitä saan.
Olen tässä kuitenkin tän viikonlopun aikana yrittänyt miun kandia lopetella. Eilen tosin kännykkäni päätti tehdä tenän, eikä se suostunut enää puheluita päästämään läpi. Joten marssin sit verkkokauppa.comiin, josta en kumminkaan löytänyt tarpeeksi halpaa puhelinta (kaikki 30 euron puhelimet oli loppu!) ja koska oon pihi en halua sijoittaa yhteen luuriin enempää ku on pakko. Joten käytössä on sit hyväksi havaittu Nokia 3510i, joka on jo aikoinaan palvellut minua sen viisi vuotta, joten ehkä se kestää vielä kuusi kuukautta lisää. Mutta kännykästä kandiin. Sain tänään kandintutkielman likipitäen valmiiksi!!! Tekstiosuus on nyt kasassa, enää pitäis käydä lähteet läpi, että onhan kaikki kunnossa ja varmaan pitäis muokata tekstiä sikana, mutta hätätapauksessa voin sen palauttaa ihan tuollaisena. Eihän se mikään mestariteos ole, mutta tavoitteeni onkin vain saada se hyväksytysti läpi ja valmistua tuolta. Ja yleensä miun omat henkilökohtaiset kriteerit on sen verran korkealla, että vaikka kuinka pitäisin jotain työtä surkeana olen aina saanut ainakin kolmosen, joten toivotaan, että se pätee tässäkin.
Tämä ja viime viikko ovat siis olleet yhtä hullunmyllyä, mutta toisaalta olen myös saanut paljon aikaiseksi. Loppuun haluan vielä mainita, että kävin tänään lenkillä ja hölkkäilin talven oman ennätykseni 8,2 kilometriä tunnissa! Tavoitteeni on juosta elokuuhun mennessä 10 kilometriä tunnissa. Kuitenkin jos tuolla sohjossa menee 8 kilometriä nii luulis, että kesäkuivalla menis viel kepeemmin enemmänkin. Eli eiköhän tuo onnistune ellei käy niin kuin yleensä, että lenkkeilyinto hyytyy kesken kaiken. Ja sinänsä minusta on hyvä pitää myös sellaisia tavoitteita mielessä, joiden eteen oikeasti voi myös konkreettisesti tehdä jotain, koska siihen, saanko kesätöitä tai miten vaihto- ja stipendihakemukseni käy, en pysty suoraan vaikuttamaan. Joten kesän suuri tavoitteeni on juosta kymppi tunnissa, that's it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti